Uskomaton kouluvuoden aloitus. Mutta ei ollenkaan omasta ansiostani. Ja tietysti nyt on hieman aikaista sanoa, koska kouluvuoden alkuun on tasan kaksi tuntia.

Koulu siis alkaa tänään tiistaina ja jo loppuviikosta kyselin lapsilta mahdollisia kouluun liittyviä ostostarpeita. Olen kyllä huomannut, että reput ja penaalit iän myötä menettävät osuuttaan koulunaloitushuumassa ja vaatteet lisäävät osuuttaan kuuden repullisen verran vähintään. Olin siis valmistautunut farkkukaupassa tuumakoon arpomiseen (Onko joku muu vanhempi kroonisesti jäljessä siitä minkä kokoisia "lapset" ovat?) ja loputtomiin vaelteluihin ruotsalaisten vaatekauppaketjujen käytävillä.

Mutta ei, ilmeisesti tarve ei ylittänyt jotain maagista kynnystä, koska tarjouksiini ei tartuttu. Kukaan, siis ei yksikään, lapsista ei ilmoittanut varsinaisesti tarvitsevansa jotain. Eikä kukaan halunnut lähteä ostoksille katsomaan tarvitsisiko jotain.

Pieni vaikutus tässä voi toki olla vasta piipahtaneilla brittivieraillamme. Teini-ikäiset vieraat olivat kaupungilla aivan ihmeissään kouluun liittyvistä mainoksista vaatekauppojen edessä: koko koulunaloitushässäkkää ei siellä tunneta, kun kaikki kulkevat joka tapauksessa polvipituisissa hameissa ja V-aukkoneuleissa. Koulupuvulla on puolensa. Tämä sai myös omat lapseni mietteliäiksi.

Samaisten vieraiden matkaa oli sponsoroinut paikallinen sähköyhtiö mm. hiirimattojen, kynien ja viivottimien kautta rahan lisäksi. Niinpä saimme tuliaisiksi 300 lyijykynää ja samaisen määrän viivottimia. Eli noita todennäköisesti riittää ensi vuodeksikin, vaikka yli kaksisataa lahjoittaisimmekin eteenpäin. Ei tarvitse kuopuksenkaan kirjoittaa nysällä, kun jostain syystä lyijytäytekynän sisukset ovat hänellä aina palasina, joten perinteinen lyijykynä on ollut hänen toimintavälineensä koulumaailmassa. Virheitähän lapsillani ei ilmeisesti tule, joten kumin puutekaan ei ylittänyt ostokynnystä.

Aivan tyytyväisenä ajattelen, että kerrankin vanha reppu kelpaa, tussit toimivat ja terotin on tallessa. Vaatevarastoja on täydennetty pikkuhiljaa ja vähemmälläkin pärjää. Mietinkin, että onko koulunaloitusshoppailu osittain yksi kaupan luomista kulutustarpeista, jolle ei ihan jokaisessa perheessä löydy todellista tarvevastinetta. Itse olen sen sisäistänyt niin voimakkaasti, että tuputan sen kummemmin miettimättä sitä lapsillenikin. No, joka tapauksessa tiedän, että tämän päivän jälkeen ostoslistalla on ainakin yksi syksyn kestosuosikki: kaikkien äitien lempiartikkeli kontaktimuovi!