Mitä, jos saisit palata takaisin johonkin elämäsi kohtaan, tehdä toisen valinnan ja elää elämäsi uudelleen? Mitä jos saisit päättää, että läheisesi ei kuolekaan, et itse sairastu tai et menetäkään työpaikkaasi?

Luin Ron Currien romaanin Juniorin erikoinen elämä. Siinä päähenkilölle avautuu erilaisia elämisen mahdollisuuksia, joskin hän joutuu myös pohtimaan mitä tekee elämällään tietäen koko maapallo tuhoutuu muutaman vuoden kuluttua.

Jos minä saisin päättää lukemattomista vaihtoehdoista, millaiseksi muuttaisin elämäni? Kun olen tietoisesti hidastanut elämääni, olen pohtinut hidastamisen ja onnen ja tyytyväisyyden ja rauhan välistä suhdetta. Tarkoittaako hidastaminen minulle onnen lisääntymistä? Hitaammin on sama kuin tyytyväisempi, rauhallisempi? Jos voisin valita, tekisinkö maailmasta kaikenkaikkiaan hitaamman? Poistaisinko surut ja vaikeuden?

Olen viimeisten kahden kuukauden joutunut kokemaan vaikeita tunteita ja asioita. Sairaudet ja menetykset ovat olleet läsnä elämässä. Olen pyrkinyt vastaanottamaan asiat ja niihin liittyvät tunteet juuri sellaisina kuin ne tulevat, liikaa ennakoimatta, sensuroimatta, selittämättä, hitaasti. Olen kokenut unettomia öitä, laahustavia pitkiä väsyneitä päiviä, latautuneita kohtaamisia, joissa on jätetty enemmän sanomatta kuin on sanottu. Jokaisen hetken olen kuitenkin elänyt juuri siinä, antaen tunteiden tulla. Turhautuminen. Kiukku. Suru. Ikävä. Huoli. Pelko.

Ja sitten: haluaisinko noista eroon, jos voisin päättää?

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen kokenut myös kauniita hetkiä: iloa läheisistä ihmisistä, onnistumisista, kohtaamisista, ruuasta, levosta, luonnosta, yhteisistä suunnitelmista. Jopa juhlariemua. Myös ne olen ottanut vastaan sellaisena kuin tulevat. Liikaa ennakoimatta, suunnittelematta. Mikä merkitys näillä ilon ja tyytyväisyyden hetkillä minulle on? Olisivatko ne samanlaisia, jos vastapainona ei olisi ollut synkempiä hetkiä? Ovatko nämä kaksi itse asiassa edes jonkin jatkumon vastapäitä?

Minulle eivät. Minun oma tunteisiin liittyvä jatkumoni on toisesta päästään edellä kuvatun kaltainen: tunteet koetaan niin kuin ne ovat, annetaan vaikuttaa tässä ja nyt. Ne saavat tehdä työtään tai olla tekemättä, opin ja saan lisää kokemusta tai sitten en. Toisessa päässä jatkumoa ei ole aikaa tai halua pysähtyä kuuntelemaan tai tuntemaan. Eletään menneessä, tulevassa tai tässä hetkessä jossain muualla. Selitellään, suoritetaan, ratkaistaan tai pyyhitään pois tunnemaailma, kun sille ei ole aikaa tai tilaa.

Minulle eläminen hitaammin on siis elämän kokemista syvemmin, kaikkine tunteineenkin. Enkä muuttaisi siitä mitään. Ainakaan juuri nyt.