En uskalla edes ajatella kuinka paljon aikaa elämästäni olen tuhlannut etsimiseen. Enkä nyt puhu "sen oikean" metsästyksestä tai elämän tarkoituksen hakemisesta vaan 8 metrin mitan, piparkakkumuottien, cyproc-kiinnitysruuvien, oksasaksien tai ison joululiinan etsimisestä.

Liikaa tavaraa, liikaa säilytystilaa, liian sekaisin. Siinäpä diagnoosi, jonka häiritsevimpänä oireena on etsiminen. Usein tulokseton etsiminen johtaa uudelleenhankintaan, joten taloudestamme löytyy kaksin kappalein monia sellaisia esineitä, joita oikeasti tarvittaisiin vain yksi. Harvoin mattoja hakataan kahdella kädellä yhtä aikaa, mutta kolme haravaa on osoittautunut ihan käteväksi isossa perheessä. Ruosteisia vasaroita ja sahoja löytyy pitkin tonttia lasten rakennusprojektien jäljiltä enkä uskalla edes ajatella mikä arkeologinen naulalöydös mäeltämme jonain päivänä kaivetaan.

Etsimisen tekee tympeäksi sekin, että suurin osa tavarasta säilötään kylmiin varastoihin, joihin sitten talven pimeinä ja kylminä päivinä piipahdetaan etsimään taskulampun valokiilassa kadonnutta jatkojohtoa tms. Pikainen mylläys saa sekasotkun vain lisääntymään ja kylmillä näpeillä ei tee mieli jäädä laittamaan kaikkea yhä parempaan järjestykseen.

Kevään ja pääsiäisen kunniaksi ryhdyn nyt siivoamaan yhtä kylmistä varastoista. Entinen vilja-aitta on toiminut sekä suksien, pulkkien että puutarhatyökalujen säilytystilana. Muun muassa. Ongelmana on se, että yläkertaan on jäänyt jonkinverran jyviä, joita oravat ja hiiret käyvät talvisin syömässä. Jyvät ja jätökset valuvat pikku rakosista alakertaan säilytettävien tavaroiden päälle, joten pulkkailemaan lähtiessä on ensin ravistettava papanakuorma pois. Pulkkien seassa on vanhoja säkkejä, viljakappoja ja monia minulle täysin merkityksettömiä laitteita ja välineitä. Kauneimmat ja suurimmat kapat olen toki pelastanut käyttöön aikoja sitten.

Hengityssuojain ja hyvät hermot ovat välttämättömät tuon toiseksi pienimmän kylmävaraston läpikäymisessä. Sen jälkeen olisikin vain kuusi muuta "aittaa" läpikäymättä puhumattakaan vanhasta navetasta. Ajattelin ottaa muutaman valokuvan muistoksi, laitan niitä myös tänne, jos osaan.

Tarinan opetus voisi olla: älä osta vanhaa maalaistaloa, jos olet sekasotkuinen hamsteri.