Elämän perustukset huojuivat ja tärisivät, kun yksi kerrallaan keskustelin perheeni kanssa omista pitkään kypsyneistä elämänmuutosajatuksistani. Ajattelin, että yksilökeskusteluissa voin paremmin ottaa kunkin luonteenpiirteet ja reagointitavan uusiin asioihin huomioon. Aivan totta, mutta pääsivät silti minut yllättämään mokomat!

Lähtökohtaisesti kolme viidestä suhtautui asiaan myönteisesti. Tärkeimpänä oli kumppanin lähes varaukseton tuki ja arvostus. Ainoastaan "oikein suurissa asioissa" hän halusi säilyttää veto-oikeuden itsellään ja toivoi keskustelevaa otetta. Tulkitsin tämän niin, että jos päätän vaihtaa punaisen maalaistupamme pienempään punaiseen maalaistupaan, täytyy häneltä ottaa allekirjoitus asiaan. Juridisestikin tuo toki olisi työlistalla, talo on 50% hänen.

Yksi lapsista fantasioi kirpputorivaatteilla, joita hän tuunaisi oman makunsa mukaiseksi ja suhtautui muutenkin hyvin rennosti asiaan. Nuorimmainen oli hieman hätääntyneen oloinen ja takertui matkustusasiaan. Illan mittaan hän haaveili mummun kanssa toteutettavista uimareissuista Thaimaan hotellien suurissa lämpimissä altaisia ja varmisteli, että pääseehän hän joskus sinne Dubain palmun muotoiselle saarelle. Hiton GoogleEarth, mutta lupasin harkita. Yöksi hän halusi nukkumaan kainaloon, minkä tulkitsen perusturvallisuuden huojumisen seuraukseksi.

Yksi lapsista kertoi sinällään arvostavansa ratkaisuani ja lukeneensa asiasta lehdistä ja netistä (yllätys minulle!). Hän kuitenkin haluaisi oman osuutensa menoista laitettavan tililleen, jotta hänen olisi mahdollista jatkaa elämäntyyliään kuten tähänkin asti. Tosin hän epäili siirtyvänsä halvempiin farkkuihin, mikäli joutuu itse huolehtimaan vaateostoksistaan.

Vain yksi lapsista ilmoitti asian olevan "aivan perseestä". Hänen mielestään shoppailu ja matkat ovat juuri niitä perheen yhteisistä jutuista mukavimpia. Voisin kuulemma muuttaa muualle muutoksineni. En ollut aivan valmistautunut tällaiseen vastareaktioon, joten jäin sanattomaksi. Mikä oli aivan hyvä asia loppupeleissä eli sain ensimmäisen oppitunnin siitä, kuinka vähemmän (puhetta) on enemmän (edistystä). Viilennyttyään lapsi kertoi muutoksen tuntuvan hänen näkökulmastaan tarpeettomalta, kun kaikki on niin hyvin. Pelottaakin. Sinällään hän lopulta kertoi arvostavansa valintojani. Keskustelu päättyi hulvattomaan aivoriiheen erilaisista lomamatkavaihtoehdoista.

Aiheutin perheelleni maanjäristyksen, johon kaikki eivät olleet valmistautuneita. Tunnen syyllisyyttä, mutta samaan aikaan uskomattoman syvää rauhaa. Tyyneys on yllättävä tunne, onhan tulevaisuus tavallaan yhtä suurta kysymystä.