Viikonlopun aikana tulin tietoiseksi siitä, että omistan rusamasiinan. Koneen, jolla erotellaan jyvät akanoista. Masiina löytyi siivottavan kaksikerroksisen varaston yläkerrasta noin kuudenkymmenen kankaisen jyväsäkin alapuolelta vanhojen viljalaarien välistä.

Varaston siivouksesta tulikin ennakkotiedoista poiketen suurprojekti, kun puolison sorkkarautainnostus otti vallan ja hän halusi purkaa kaikki laarit. Näin saisimme kaiken vanhan viljan pois houkuttelemasta hiiriä ja oravia ja tuoksukin voisi olla raikkaampi. Nyt sitten meillä on numeroituna yksi hirsinen ja neljä ponttilaudoitettua laarikehikkoa. Papanaisia jyviä akanoineen kärrättiin parin kuution verran pois, vanhin poika poltteli vanhat paperisäkit ja epämääräiset pahvit tynnyrissä, energiajätettä löytyi kolmen rikkinäisen pulkan ja muovijätesäkillisen verran ja muutama vanha maalipurkki täytyy kuljettaa ongelmajätepisteeseen.

Tavaroiden ollessa levällään pitkin pihaa, kävimme viikonloppuvieraiden kanssa mielenkiintoisia keskusteluja siisteydestä, omistamisesta, tavaroiden kestävyydestä ja niukemmasta elämästä. Pidellessäni käsissäni puista viljakappaa, jonka kruununleima on vuodelta 1882 tai puista 150-vuotiaista kauhaa en voinut olla ajattelematta kaikkia niitä katkenneita muovikauhoja tai juuri ostettua kannellista kulhosarjaa. En pysty kuvittelemaan vuotta 2133, jolloin lapsenlapsenlapsenlapseni keski-ikäisenä pohtii juuriaan laitellessaan ruuantähteitä minun ostamaani muovikulhoon.

Ajatellessani, mitä jätän jälkeeni, ymmärsin omistamani olevan suurimmalta osaltaan tulevaa jätettä. Vain hyvin harva esineistäni tulee kestämään aikaa ja olemaan hyödyksi tai iloksi muillekin sukupolville. Elinkaariajattelun näkökulmasta pitkä käyttöikä toimii eduksi sekä omistajalle että yhteiselle ympäristöllemme.

Pinotessani paikattuja juuttisäkkejä päätin ottaa jatkossa paremmin huomioon tuotteen elinkaaren jo hankintavaiheessa. Usein olen ostopäätökseni tehnyt hinnan, ulkonäön ja käytettävyyden perusteella sen kummemmin harkitsematta tuotteen varsinaista käyttöikää tai jätekuormaa. Korjattavuus ja muokattavuus voisivat olla kriteereinä myös: kokopuista huonekalua voi hioa ja maalata toisin kuin levypintaista, laadukas tiheä lakanakangas kestää useita pesuja, tuntuu silkkiseltä ihoa vasten ja voipa päätyä hameeksi tai laukuksi lakanaelämänsä jälkeen.

Nyt meillä on siisti varasto, jonka yläkerrasta löytyy rusamasiinan lisäksi muuta vanhaa tavaraa sulassa sovussa kesäsäilytyksessä olevien suksien ja pulkkien kanssa. Alakerrassa on puutarhatyökaluja, ruukkuja ja pari vanhaa säilytystynnyriä. Tuoksu on, jos ei raikas, niin ainakin hyvä. Mieli on sitäkin parempi: jyvät ja akanat alkavat erottua yhä selvemmin.