Jyrinän kumun lähestyessä vetelemme sukkelaan kaikki töpselit jääkaappia ja pakastinta lukuunottamatta irti seinistä. Osasyynä ovat lapsuuden traumat, jolloin kodissamme valokaaret pistorasiasta toiseen eivät olleet harvinaisuus ukkosella, mutta myös se, että olemme alkuvuosina menettäneet laitteen jos toisenkin ukkoselle. Ukkossuojausta on asteittain parannettu, mutta edelleen varmin toimenpide sähkölaitteiden säästämiseksi on irroitella töpselit.

Mitä tapahtuu, kun koko perhe irroitetaan sähköisestä elämästä ukkosen tai syysmyrskyn vuoksi? Kukaan ei pääse nettiin ja television ruutu on musta. Vaikka kännykästä voisi kuunnella radiota, ukkosen jyristessä yksi kerrallaan saapuu tupaamme, joka vanhaan tapaan on kodin sydän. Kunnioitus luonnon suurta näytelmää, jonka ääniefektit kuuluvat selvästi hiljaisessa maalaismaisemassa, kohtaan saa yhden jos toisenkin hakemaan turvaa toisten seurasta.

Todennäköisesti joku kaivelee esille lautapelin tai istutaan hämärässä juttelemassa hauskoja juttuja. Pienin hyörii kuperkeikkoja heitellen tai tanssimuuveja hioen hieman levottomana ja jännittyneenä. Yritän olla tartuttamatta pelonsekaista levottomuuttani toisiin. Yhdessä lasketaan aikaa salamasta jyrähdykseen ja jokainen tietää äänennopeuden. Lopulta jäljelle jää vain sade ja helpotus.

Yhteenkuuluvuuden tunne luonnonilmiöiden edessä ei rajoitu pelkästään omaan perheeseen. Viime kesänä ukkosrintamaan liittyvä kaatosade yllätti minut ja puolisoni kesken kesäisen kävelyretken Varsovassa. Puoliso oli vaihtamassa rahaa ja jäi sateen yllättäessä toiselle puolelle keskiaikaista toria. Torin turistimassa pakkautui vähäisten sateensuojien alle ja siinä odotellessa pahimman sateen laantumista rupattelimme kuin vanhat tutut, kunhan olimme ensin kartoittaneet yhteisen kielen.

Kulunut klisee, mutta luonnon voiman edessä ihminen on kovin pieni. Rakennamme itsellemme turvaa ukkosenjohdattimilla, maanjäristystä kestävillä rakenteilla, tulvavalleilla ja myrskyennusteilla, mutta loppujen lopuksi kukaan ei ole turvassa. Sen ymmärtäminen tekee nöyräksi ja laittaa ihmisen itseriittoisuuden sopivaan mittakaavaan. On asioita, joille emme kertakaikkiaan mahda mitään ja siihen on tyydyttävä. Mutta ehkä juuri pelko ja kunnioitus tekevät näistä luonnon tarjoamista näytelmistä niin komeita ja ikimuistoisia.