Olen lakannut lukemasta maakuntalehden Menot-palstaa. Siellä kerrotaan kaikista niistä kivoista teatteriesityksistä, näyttelyistä, lastentapahtumista ja muista mukavista Menoista, joihin en osallistu. Mutta haluaisin kyllä, olen nimittäin kroonisen innostunut kaikenlaisesta menemisestä teorian tasolla. Ei ole niin pientä tapahtumaa, ettenkö kokisi siitä lukiessani pientä innostusta, vaikka joskus innostus onkin enemmän camp-henkistä.

Menojen rajoittaminen on ihan oma valintani. Terveydellisesti huonompina aikoina en yksinkertaisesti kyennyt osallistumaan joko siitä syystä, etten jaksanut seistä tai istua riittävän pitkään tai että tapahtuma oli juuri sijoitettu minun nukkuma-aikaani. Mikä oli aika usein. Mutta vaikka nyt jaksan seistä, istua, tanssia ja valvoakin, en silti osallistu entiseen malliin. Pikkuhiljaa olen toki tipahtanutkin erilaisten porukoiden yhteisistä riennoista, joten kutsujakin on vähemmän, mutta itsetuntoni sallisi osallistua yksinkin. Jos vain haluaisin.

Silloin kun kalenterissani on seuraavien kolmen viikonlopun päivien ja parin tiistainkin kohdalle kirjotettu jotain mukavaa Menoa, hälytyskellot soivat. Kun kalenterimerkintöjä on minun mittarillani liikaa, ne muuttuvat iloisten kokemusten odotuksesta suoritettaviksi kalenterimerkinnöiksi. Vähän kuin hammaslääkärimerkinnäksi torstain kohdalla. Ja silloin Menoa edeltävä aika muuttuu tahmeammaksi ikävähenkiseksi odotukseksi innostuksen sijaan. "Ai niin, tiistaina mun pitää...."  Nimenomaan pitää. Voi olla, että itse tapahtuma on nautinnollinenkin, mutta lopullinen saldo ei jää plussan puolelle, jos sekä ennen että jälkeen on väsähtänyt olo.

Tämä on kummallinen omituisuuteni, varmaan vähän säälittäväkin. Mutta kaikessa arjen menemisessä ja tulemisessa ja hoitamisessa, kivaakaan ei ole hyvä olla liikaa. Kun tiedostan ja tunnustan tämän, pysyn kohtuudessa ja minulla on kivaa. Sekä odottaessa että Menoissa . Tämän vuoksi en tulevana viikonloppuna matkusta lapsen kanssa osallistumaan Pride-kulkueeseen enkä tapaamaan Helsingin Tervasaareen tuntemattomia. Tosin jos joku ehdottaa jotain mukavaa Menoa ex tempore tulevalle viikonlopulle, todennäköisesti lähden. Jäähän siitä silloin se odottamisen ankeus pois....