Kovin suurperhetyypillisesti mennään: kun jään yli vuorokaudeksi (tai no ainakin kymmeneksi minuutiksi kerrallaan) pohtimaan syvällisesti jotain minua kiinnostavaa, innostavaa, haastavaa ja merkittävää asiaa, joku muu keksii jotain akuutimpaa, suurempaa ja haastavampaa. On ollut pakko hidastaa hidastamisen pohdintoja, kun sekä ajatus- että tunnetaso on viety muihin hommiin.

Oikeastaan tuo on ollut ihan hyvä. Minulla onkin tapanani innostua yli tarpeen ja terveyden ja tuo aika ajoin johtaa myös nopeaan kyllästymiseen. Nyt olen vaihtanut syvällisen suunnittelun ja pitkällisen pohdinnan pikkutekoihin, jotka pitävät minut polulla. Oikeastaan olen niistä ihan ylpeä. Viikkolista on hieman lapsellinenkin, pitkällä tähtäimellä kaiketi toimimatonkin, mutta juuri haaveillun suuntainen:

• Olen ostanut vain ruokaa, en ensimmäistäkään tavaraa. Yllättävä haastepaikka oli viikonloppuna, kun en ostanut leikkokukkia. Kaikkeen olenkin jäänyt jumiin.
• Puoliso halusi ostaa uusia polkupyöriä perheeseen. Tarkemman tutkimisen jälkeen pyörät vietiin vakikorjaajalle, joka tällä kertaa joutuu tekemään isomman työn ja vaihtamaan enemmän osia. Muut perheenjäsenet käyttävät pyöriä paljon, ne kuluvat ja rikkoutuvat paitsi kuoppaisella soratiellä niin myös temppuillessa.
• Pääsiäisen rairuohot kasvatettiin linnuilta ylijääneistä kauroista. Hieno lopputulos, mutta maanviljelystaitoni eivät riittäneet arvioimaan itävyyttä ja kasvua oikein ja kaunein oras meni jo viikkoa ennen pääsiäistä. Kaurat on ostettu alunperin naapurilta eli lähituotantoa ovat.
• Neuleprojektina olen valmistanut vauvanuttuja Etiopiaan tädin jäämistöstä löytyneistä mintunvihreistä puuvillalangoista. Toivottavasti Pirkko vielä välittää noita nuttuja synnytyssairaalaan.
• Pyykkien kuivattaminen tapahtuu nyt ulkona, joten sähköä ei kulu.
• Olen käynyt läpi talvivaatevarastoa ja toistaiseksi on lähes jätesäkillinen kirpputoritavaraa valmiina.

Olen myös päättänyt lahjoittaa kaiken ylijäämätavaran SPR:n kirpputorille ja mahdolliset kodinkoneet/rakennustarvikkeet yms. työttömien kierrätyskeskukseen Jupiteriin. Nuo siksi, että ajan joka tapauksessa kerran viikossa aivan niiden vierestä, joten kierrätykseen kuljettaminen ei vie energiaa tai aikaa. Ja mahdollinen taloudellinen tuotto menee mielestäni oikeaan osoitteeseen.